RSSO: Revolution Summer Season Opener, Peurunka

Vaikka lauantaina menomatkalla ei kovin kesäiseltä tuntunut, oli edessä kesäkauden avauskisa Peurungassa. RSSO, eli Revolution Summer Season Opener, kahden päivän ja kolmen kierroksen mittainen rypistys Peurungan metsäradalla, upeissa maisemissa. Lumisadekin hälveni hieman ennen saapumista Peurungan pihaan, jossa aurinko jo paistoikin ja lämpötila oli nousussa.Tampereelta lähdettiin matkaan neljän hengen voimin. Vanha kunnon Nelosketjun reissuryhmä oli jälleen kasassa ja fiilis katossa. Kahden ja puolen tunnin ajomatkakaan ei tunnu missään, kun seurue on loistava. Etukäteen olin suunnitellut harjoittelevani tällä kaudella jokaista kisaa varten. Vähänpä tiesin, sillä jo heti kauden toinen kilpailu oli toinen johon en ehtinyt harjoittelemaan. Noh, onneksi Peurungan radasta löytyy hyvin matskua Youtuben puolelta, joten ihan täysin untuvikkona ei tarvinut radalle astua. Itseasiassa en ollut ainut untuvikko seurueessamme, sillä suunnittelimme Mikolle pelikirjan Youtuben avustuksella menomatkan aikana. Pelikirja toimi ilmeisen hyvin, sillä Mikko pelaili kolme hyvää kierrosta, joista jokainen yli oman ratingin. Ei huono.

Mikon pelikirja muodostumassa..

Aikataulu oli sen verran napakka, että autolta kävelimme käytännössä suoraan ilmoittautumaan, pelaajakokoukseen ja siitä radalle. Youtubesta ehkä voi opetella miltä väylät edes suurinpiirtein näyttää, mutta olihan siinä allekirjoittaneella hieman orpo olo, kun en tiennyt edes mihin suuntaan kylpylän pihasta pitäisi lähteä, että löytäisin aloitusväylälleni. Noh, hieman koordinaatteja muiden pelaajien avustuksella ja sieltähän se aloitusväyläkin löytyi. Aikaa riitti hyvin lämmittelyyn, eli käytännössä availin kroppaa ja koputtelin muutaman putin puuta vasten, sillä korille ei ollut asiaa kierroksen ollessa yhä kesken aiemmalla lohkolla. Olin etukäteen suunnitellut pelaavani ensimmäisellä, ja kenties vielä toisellakin kierroksella aika rauhallista peliä. Viime viikolla varmistuneen tiimipaikan myötä osa kiekoista oli vielä aika vieraita ja jokaiselle tiimatolle astuessani huomasin, että väylät oli aika paljon erinäköisiä kuin tietokoneen ruudulta katsellen. Ensimmäisellä, sekä toisella kierroksella lähipeli ja putti toimikin hienosti, eikä varsinaisesti avauksetkaan ollut teknisesti huonoja, tein vain hieman vääriä lukuvirheitä väylien osalta, ja valitsin vääränlaisia avauksia. Ensimmäinen kierros kuitenkin kelvolliseen +10 tulokseen, joka ratingin puolesta oikeutti tulokseen 859. Ihan kelvollinen tulos vieraalla radalla. Saman päivän aikana pelattiin vielä toinen kierros, jossa tavoitteet oli parantaa parilla heitolla, mutta jouduin tyytymään +13 tulokseen muutaman todella tyhmän virheen takia. Tulos varsinaisesti ei ole aivan katastrofi vieraalla radalla, mutta henkilökohtaisesti olen aina hieman pettynyt jos en pysty edellisestä kierroksesta parantamaan. Tuo tulos tarkoittu myös sitä, että aamulla olisi lähtö ensimmäisessä ryhmässä klo 09.30. Ei siis auttanut kuin painella kylpylään palautumaan ja siirtää ajatukset seuraavaan päivään.

Edellisenä iltana, kylpylän jälkeen pyörähdimme vielä nopeasti Jyväskylään syömään. Allekirjoittaneen kroppa ja pää olisi kyllä ollut valmis unille jo kylpemisen jälkeen, mutta etukäteen oli sovittu että jotain illalla porukalla syödään, joten olihan se koukattava paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Amarillon burgeriviikkojen listatuotoksia nassuun, oikeanlaisella ruokajuomalla maustettuna ja Volkkarin keula kohti majoitusta. Kenkien riisumisesta ehti tuskin viittä minuuttia kulua, kun allekirjoittanut veti jo sikeitä. Herätyskello herätti klo 08.00, suihku, aamupala ja ilmoittautumaan. Olo ei vielä tässä kohtaa ollut kovin virkeä, mutta ilmoittautumisen jälkeen painelin keväiseen järven rantaan lämmittelemään. Sain kropan hyvin avattua, ja muutenkin mieleen hiipi ajatus “You got this” ja fiilis oli luottavainen ennen viimeistä kierrosta. Porrastetuilla golflähdöillä ykköseltä liikkeelle. Edellisen päivän tuuli oli rauhoittunut ja aurinko paisti lämpimästi. Ykkösen avaus lähti vielä hieman unessa, mutta helpohkon lähestymisen jälkeen par-tuloksella kierros käyntiin. Päivän tavoite oli parantaa kaikkia niitä väyliä mitkä edellisellä kierroksella meni pieleen, ja pelata hyvin menneet samalla tasolla. Vaikka kakkosella otin tyhmän “kakkosnelosen”, oli energiataso hyvä ja luotto suoritukseen kohillaan. Väylä kerrallaan eteni pelisuunnitelman mukaan ja tiesin, että edessä on hyvä kierros jos en mieti mitään ylimääräistä ja keskityn vain tekemiseen. Pystyin parantamaan avauksiani käytännössä kaikilla väylillä ja väylän 14 kohdalla peli eteni hyvin, tuloksen ollessa ihannetuloksessa. Väylä 14 oli sen verran metsässä, että korin alue oli aivan jäässä. Pelasin lähestymisen vain varmasti jäätä pitkin korin alle ja olin matkalla nostamaan putteria koriin, kun jalat lähti aivan totaalisesti alta. Luonnollisesti, kuinkas muutenkaan, heittokäden kyynärpää edellä alas. Tässä kohtaa kyllä säikähdin, että näinköhän se kierros meni sitten siinä. Nappasin hangesta lunta ja koitin vähän jäähdytellä kyynärpäätä. Seuraavan väylän avausta ennen kokeilin varovasti heittoa pyyhkeellä, ja hyvin tuntui kestävän. Hieman huono avaus, mutta taas hyvien lähestymisien kautta par tulos. Käteen ei sattunut, mutta seuraavan kahden väylän aikana sain huomata hieman tehoja puuttuvan heitosta, todennäköisesti tuosta kaatumisesta johtuen. Alkuperäinen tarkoitus oli pelata loput väylät hieman agressiivisemmin, mutta tuon tehojen puuttumisen jälkeen päätin pelata loput väylät rauhassa vain par tulokseen tähdäten. Tämä onnistuikin yllättävän hyvin, vaikkakin kahdella viimeisellä väylällä otin hieman turhat bogeyt. Yhteistulos +2, joka ratingin puolesta oikeutti tulokseen 929 joka on tähän astisen urani korkein kierrosrating. Voin siis todeta reissun menneen kaikkineensa todella hienosti. On yksi parhaimpia fiiliksiä joutua haasteen eteen, jossa olet vieraalla radalla pois “mukavuusalueeltasi” ja pystyt parantamaan tekemistäsi, vaikkakaan en kahdella kierroksella kuten suunnittelin, mutta viimeisellä peräti 11 heittoa paremmin kuin aiempi kierros. Itsetunnolle on annettu nyt kunnon boosti ja edessä on 4vk harjoittelua ennen seuraavaa kilpailua, joka on massiivinen fribaelämys Tyyni.

Peurungan kilpailun järjestäjille lähetän tätä kautta terveiset. Rata oli hieno, kova ja haastavakin, mutta silti reilu. Kylpylän alue toimii hienosti kilpailun vetämisen kannalta, sisältäen majoitukset, ruokailut ja hyvät fasiliteetit pitää pelaajakokoukset. Järjestäjäväki oli hyvätuulista ja asiallista ja aikataulut pyörivät hienosti. Lyhyemmin sanottuna erinomaista työtä! Pistetään Peurunka positiivisten kokemusten listalle, ja katsotaan josko toistekin eksyttäisiin.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *