Westside Discs Tyyni 2017

Lyhyen urani isoin turnaus, peräti koko Euroopan isoin turnaus, Westside Disc Tyyni 2017 on nyt taputeltu. Toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla Sipoon ja Helsingin radoilla mittaa toisistaan otti yli 450 pelaajaa, peräti kolmestatoista eri maasta. Olin odottanut Tyynen tapahtumaa jo pitkään, ja sopinut kyseiselle viikolle kesäloman jotta saisin harjoitella ja valmistautua turnaukseen kunnolla. Turnaus on nyt pelattu, miten siinä kävi?

Maanantai – Harjoitus #1 Kivikko & Sibbe

Tyynen viikko alkoi osaltani jo maanantaina, jolloin suuntasin avopuolisoni kanssa kohti Helsinkiä. Olimme sopineet Helsinkiläisen kaverini kanssa, että harjoittelemme maanantaina Kivikon radan ja mahdollisesti myös Siben tai Kartanon radat. Hieman myöhemmin selvisi, että Kartanon rata ei olisi vielä valmis, ja Kivikossakaan ei lisäväylät ollut vielä pelattavissa. Päätimme silti pelata Kivikon ja edes kävellä lisäväylät läpi, sillä jokaiselle päivälle oli sovittuna harjoittelua, harjoituksien jälkeisenä päivänä alkaisikin jo varsinainen turnaus. Kova rypistys oli siis edessä.

Kivikon harjoituskierros kulki ihan ok. En ollut Kivikossa käynyt moneen vuoteen, kiekot välissä vaihtunut ja oma heitto kehittynyt, joten tavallaan oli kyseessä ensimmäinen kerta radalla. Paikallisesta oppaasta on aina hyötyä, ja sainkin kaveriltani paljon hyviä vinkkejä jotka ei vielä harjoituskierroksella näkynyt, mutta oli varsinaisessa kilpailussa kullan arvoisia. Pelattiin harjoituskierros niin, että ensimmäinen heitto oli aina harjoitusheitto ja toinen heitto virallinen,  tai toisinpäin, en ihan tarkalleen muista enää. Jokatapauksessa aina tietty heitto kirjattiin ylös. Harjoituskierroksen tulos +9 joten parannettavaa jäi tulevaan kisaan vielä paljon. Toista kierrosta ei kuitenkaan ollut aikaa heittää, joten harjoitellut väylät ja suunnitelmat jätettiin päähän muhimaan.

Nopea ruokatauko, ja kannustusjoukoissa mukana olleen avopuolison tiputus Pasilan asemalle, josta taas oma matka jatkui kohti Sibbeä. Siben rata oli jo kisakunnossa, mutta siellä pelattiin päivällä Trilogy Challenge, jonka aikana harjoittelu oli kielletty. Ehdimme kuitenkin kierrokselle vielä ihan hyvissä ajoin, ja samalla tavalla rata läpi kuten Kivikossakin. Tuloksen puolesta +10, jonka tiesin ettei tulisi riittämään kisassa hyville sijoituksille. Luotin kuitenkin itseeni, ja tiesin että pystyisin radan pelaamaan paremmin tulevassa kisassa. Harjoittelun jälkeen kaupan kautta mökkiä kohti. Vuokrasimme kahdeksan kaverin kanssa mökin/huvilan Sipoon saaristosta, ja rankan harjoittelupäivän jälkeen puusauna kuulosti erittäin kutsuvalta.

Tiistai – Harjoitus #2 Söderkullan Kartano

Harjoitukset jatkuivat tiistaina. Tiedossa oli, että Söderkullan kartanon Popup-rata oli valmis pelattavaksi. Suuntasimme ajoissa paikalle, jotta ehdimme pelaamaan kokonaisen harjoittelukierroksen ennen kuin PDGA alainen Flex Start kilpailu alkaisi. Tällä kertaa harjoituskierros olikin sitten melkoista tykitystä, sillä Kallen kanssa paukutettiin rata pakkaselle, Kallen pelatessa -5 ja minä puolestani -2. Ruokatauko ja kovilla odotuksilla Flex Start kilpailuun. Flex start on kilpailumuoto, jossa kilpailuun voi osallistua esim välillä 12.00-17.00 ja kierrokselle pääsee sitten kun on tarpeeksi väkeä yhteen ryhmään. Flex starteissa pelataan yksi kierros. Tiedä sitten loppuiko virta, vai tuliko perinteinen kisajännitys, mutta Flex Startissa painettiinkin rata plussalle, kierroksen päättyessä +3 lukemaan. Tämä ei varsinaisesti yllättänyt, sillä harjoituskierrokset monesti sujuvat rennommin vaikka tulosta pelaisikin. +3 tulos oikeutti kuitenkin tasan 900 ratingiin, joka oli kelvollinen alku reissulle. Tältäkin radalta tosin jäi fiilis, että pystyisin vielä virallisella Tyyni kierroksella parantamaan…

Harjoittelun jälkeen kutsui jälleen mökki, ruoka, puusauna ja rennot illat kaverien kesken. Itseasiassa saunottua tuli joka ilta, ja muusta ajanvietteestä vastasi kortti/lautapelit, sekä mukanani raahaama NHL17. Pitkä kisaviikko vaatii asialliset rentoutumiset, ja mikäs sen hauskempaa kuin irroittaa ajatukset kisoista ja pelata porukalla aivan muita pelejä.

Keskiviikko – Lepopäivä.. vai jos kuitenkin…

Keskiviikkoon mennessä olin siis ehtinyt jo kiertämään kaikki kisassa pelattavat radat. Mietin mielessäni, että jätän keskiviikon reenit väliin ja jään mökille lepäilemään, muiden lähtiessä Kivikkoon harjoitukselle. Hetken aikaa jaksoin pelailla yksinään änäriä, kunnes katsoin pihalle aurinkoiseen keliin. Mielessä pyörähti ajatus “jospa kuitenkin lähtisin Sibbeen edes hengailemaan”. Tämä oli sinällään pakollinen vaihe, koska pelaajapaketti ja kilpailuun rekisteröityminen piti suorittaa keskiviikkona. Ajelin kisakylään, ilmoitttauduin kilpailuun, lunastin pelaajapakettini (joka oli kyllä aika maukas, sisältäen DD Commander bäg, Latitude64 lippis, pyyhe, Westside uutuuskiekko yms) ja istahdin kahvilaan kahville. Ei siinä montaa sekunttia mennyt, kun päätin osallistua Sibben radan Flex starttiin, “koska sää oli kaunis ja pelaajiakin tuossa nyt oli”.

Noh, ratkaisuna tämä oli näin jälkikäteen mielestäni oikea, sillä Sibbe oli mielestäni turnauksen haastavin rata, eikä lisäharjoittelu ollut lainkaan paha ajatus. Kroppakaan ei osoittanut koko viikon aikana väsymyksen merkkejä, joten siltäkään osin asia ei kostautunut.

Itse Flex start kierros alkoi hieman jännittyneenä, mutta peli rentoutui muutaman väylän jälkeen. Pelasin ihan ok suorittamista harjoituskierrokseen nähden, ja ajattelin pelaavani ihan ok tuloksen. Pitkälti näin kierros menikin, ilman sen suurempia mokailuja, mutta toisaalta ilman sen ihmeempiä onnistumisiakaan. Viimeisellä väylällä päätin hakea yli. Kyseessä siis tekolammen yli heitettävä väylä, jonka voi myös pelata seiftinä rantaa pitkin. Korille veden yli on matkaa mittauksien mukaan 115m ja pelasin korista 10m pitkäksi takaouttiin. Melkoinen siivu, ajattelin mielessäni. Kierroksen rating 878, joka toki oli yli oman ratingini, mutta oli silti pienoinen pettymys. Noh, varsinaisessa kisassa voisin parantaa.

Takaoutit paukkuu..

Torstai – Turnauksen avaus, Sibbe

Torstaina se sitten vihdoin koitti. Tyyni avauspäivä! Oma lähtöni oli vasta kello 10.10, mutta menin heti aamusta paikalle samalla kyydillä kavereideni kanssa, joiden lähtö Kartanolla oli jo klo 08.40 ja 09.10. Nautin Kahvila Sibbessä rauhassa aamukahvin, jonka jälkeen menin hyvissä ajoin avaamaan kroppani lämmittelyllä, venytttelyllä sekä hyvällä avaus/lähäriharjoittelulla. Siitä sitten odottelemaan omaa lähtöä. Kilpailussahan käytettiin golflähtöjä, eli ryhmä kerrallaan lähdettiin ensimmäiseltä väylältä, kymmenen minuutin välein. Olin saanut yllättävän hyvin pidettyä jännityksen poissa mielestäni, kunnes juuri hieman ennen avausvuoroani kilpailun TD, Juha Kytö kävelee edestäni ja kuvaa minua lähietäisyydeltä Facebook Liveen. Välittömästi perhoset vatsaan! Kilpailussa oli jokainen pelaaja saanut valita oman “tee off” kappaleen, joka soisi avausheittosi aikana. Aika makea veto, ja ainakin minulle toi lisäfiilistä kisan avaukseen.

Ensimmäinen väylä lähti pienellä ylilatauksella, ja meinasin paukuttaa avauksen takaouttiin. Hieman takerteleva alku ja ensimmäiseltä väylältä heti bogey. Voin suoraan sanoa, että ensimmäinen väylä jännitti niin, että kädetkin tärisivät. Onneksi peli rentoutui jo toisella väylällä, kun pistin Slaidin korin viereen ja otin turnauksen ensimmäisen birdien.

Sitä mukaa kun jännitys poistui, alkoi rentous nousta pintaan ja avaukset toimivat hienosti. Väylä vuoronsa perään onnistui suunnitelman mukaan, ja pelasinkin ensimmäiset kahdeksan väylää par lukemaan. Väylä yhdeksän oli “lyhyehkö” neppi kallion päälle. Olin tällä väylällä päättänyt, että ihan sama mitä teen, kunhan en heitä vasuriin. Silloin oltaisiin kallion alapuolella, suolla. Noh, avaus aivan liian ujo ja vasuriin, mutta jäi onneksi kallion reunalle. “Helppo” forelähäri mukille oli aivan katastrofi ja kimposi puusta vasuriin, juuri sinne kallion alle suon reunalle. Sieltä rauhallinen putti “flättinä” korin alle, paitsi että kiekko nousikin pystyyn ja rollasi 30m toiseen suuntaan. Sieltä vastaava putti “flättinä” korin alle, vain huomatakseni että kiekko nousi uudestaan pystyyn ja rollasi takaisin luokseni. Seuraavalla sentään kiekko perille, ja nosto triplabogey korttiin. Ei aivan sitä mitä haettiin. Seuraavalla väylällä avaus 10m päähän korista, joka jälleen oli hieman hankalalla greenillä. Kävelin korille ja arvioin rolleririskit, ei mielestäni riskiä. Keskittyminen, 10m putti loivaan ylämäkeen… naps, korin reunaan, kiekko pystyyn ja rolli 30m päähän korista, bogey. Tässä kohtaa olisi voinut peli kaatua ja pahasti, mutta päätin mielessäni että en ole tullut viikon reissulle mököttämään, ne väylät on nyt pelattu, ei muuta kuin kohti seuraavia. Tämä oli hyvä päätös, sillä peli alkoi jälleen kulkemaan. Tiesin, että edessä on vielä väyliä joilla voin koittaa parantaa peliäni. Olin laskeskellut, että +4 tulos riittäisi ihan hyvään kierrokseen, ja majailin tuloksessa +5 kun otin väylällä 16 todella hölmön bogeyn, katsomaan saapuneeni kaverini silmien edessä. Totesin kaverille, että jäljellä on kaksi väylää, joista toinen on nyt pakko pirkottaa. Tämän lupauksen lunastin heti seuraavalla väylällä, sillä premium muovin legenda liiteli täydellisellä avauksella par 4 väylän sweetspottiin, lähäri mukille ja kuoleman putti (takana rotko ja voimakas sivutuuli) pönttöön.

Viimeiselle väylälle oli pieni siirtymä, ja kerkesin mietiskellä tulevaa peliäni. Sibbessä oli koko päivän ollut aika voimakas tuuli, joka erityisesti näkyi viimeisellä, lammen ylityksen vaativalla väylällä. Päätin, että hyökkään ja pelaan korille, koska olin siinä onnistunut aamun harjoituksissa joka kerta. Legenda irtosi kädestä todella vihaisesti ja liiteli lammen yli täydellisen näköisessä kulmassa, kunnes huomasin että heitto on aivan liian pitkä. Naps, sinnehän se kolahti yleisön edessä olevaan aitaan, joka on 10m korin takana aivan OB linjan vieressä. Pienet tuuletukset, sillä paikalla oleva yleisö antoi aplodit, kunnes huomasin, että kiekko pyörähti kohti OB rajaa. Näinhän se oli, kiekon verran yli OB:n ja bogey viimeiseltä väylältä. En tästä kuitenkaan harmistunut, sillä olin pystynyt pelaamaan paremmin kuin harjoituskierrokset, sekä tämän reissun ja kierroksen aikana tuli sellainen olo, että pitkät draivini ja niihin vaadittava rytmitys oli vihdoin napsahtanut kohilleen.

Perjantai – Moving day, Kivikko

Kivikon rata vaikutti paperilla, sekä harjoitusten pohjalta siltä, että täällä olisi pakko onnistua pelaamaan birdie mahdollisimman monella väylällä, sillä paikalliset melko varmasti pelaa hyvää tulosta. No kyllähän siinä onnistuinkin, mutta aina kun sain birdien, onnistuin sitten seuraavilla väylillä mokeltamaan. Kivikon kierros olikin todellinen vuoristorata, sillä välillä tuli tuplabogey, välillä täysin turha bogey ja välillä taas pirun hyviä birdie suorituksia. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin luokassani sijalla 22/155, ja tiesin että jos pystyisin pelaamaan Kivikon suhteellisen hyvään tulokseen, olisi viimeisellä radalla mahdollisuus tavoitella jopa top15 sijoitusta. Pyrin unohtamaan tuplat ja bogeyt mielestäni, ja keskittyä tuleviin väyliin. Tämä onnistuikin suhteellisen hyvin, ja pelasin kelvollisen +4 tuloksen Kivikon radalta, ratingin puolesta suoritus oli 899, eli pisteen alle asettamani 900+ toiveen. Kivikossa tuulee aina, mutta tänään se tuntui erityisen voimakkaalta, ja tiedostin että tulokseni ei ollut parhaasta, mutta ei huonoimmastakaan päästä. Oikeastaan juuri sellainen, millä asetelmat pidettäisiin vielä viimeiselle radalle asti. Ja näin oli, sillä Kivikon jälkeen sijoitus oli 20/155 ja top15 tavoite edelleen omissa käsissä. Täytyy muistaa, että Recreational luokka oli tosi tasainen, ja väkeä oli molemmissa suunnissa yhden heiton päässä toisistaan. Toisinsanoen, nousu top15 sijoille vaati 1-2 heiton kiriä, mutta taas 1-2 heittoa toiseen suuntaan, niin 20-30 pelaajaa tulisi ohi. Tämä tiedostaen kohti mökkiä, saunaa ja rentoutumista.

Lauantai – Finaali, Kartano

Lauantain odotukset ja fiilikset oli korkealla. Olin koko viikon pystynyt suorittamaan todella tasaisesti (kierrokset flex startit mukaanlukien 889, 878, 899 ja 900), kroppa ei tuntunut väsyneeltä, keskittyminen ja muu mentaalipuoli kunnossa. Olin tuttuun tapaan kisapaikalla jo pari tuntia ennen omaa kierrostani ja nautin kisapaikan fiiliksestä. Kilpailijat sekä järjestäjät olivat koko turnauksen ajan todella hyvällä tuulella, sää kohillaan ja miljööt upeat. Mikäs siinä oli vuoroaan odottaessa. Lämmittelin jälleen hyvin ja koitin pitää mielen rentona, mutta oman kierroksen alkaessa olo oli todella jännittynyt. Kolme ensimmäistä väylää oli pakko pyrkiä lähestymään aivan korille, koska puttaaminen jännitti todella paljon. Väylä 4 oli tasainen, 151m pitkä par 3, helppo sanoa että amatööreille siis todella haastava par 3. Nyt, jos muistat vielä mitä ylempänä kirjoitin siitä heittorytmin löytymisestä, se alkoi todenteolla näkyä tässä kohtaa turnausta. Olin jo Sibben radalla pystynyt heittämään omiin aiempiin mittoihin hyvän mittaisia heittoja ja mielessä oli kokoajan kypsynyt ajatus, että vihdoin avaukset alkaa kulkemaan toistettavasti yli 100m. Legenda käteen, keskittyminen ja napakka avaus, kiekko irtosi kädestä juuri niin kuin olin ajatellut, ja löysin itseni noin 25-26m putilta. Eli tarkka ja nätti 125m avaus. Valtava itsetunnon boosti ja pelaaminen alkoi taas tuntumaan hyvältä. Seuraavalla väylällä tosin avaus napsahti aivan pöpelikköön, mutta onnistunut antsaforelähäri laserilla paikkasi tuon räpellyksen. Seuraavalla väylällä avaus 10m päähän korista, putti alarautaan ja par. Seuraavalla avaus 9m päähän, putti aivan keskelle ketjuja, sylky ja par. Hieman pääsi harmittamaan kaksi hukattua hyvää avausta, ja varmaan sen murehtimisen myötä seuraavat neljä väylää pelasin bogey, joka oli kaikkea muuta kuin sitä mitä olin suunnitellut. Pieni keskittyminen väylien välissä ja takaisin peliin. Sami saapui tässä kohtaa kierrosta omalta kierrokseltaan seuraamaan minun kierrostani ja sain jonkinlaisen pienen boostin tästä, ja pelasin samantien birdien seuraavalle väylälle. Edessä oli vielä pari “helpompaa” väylää ja kierros loppuisi kahteen haastavaan väylään. Noh, helpommat väylät pelasin sitten kuitenkin par, kun avaukset ei ihan osunut kohilleen. Väylä 17 oli 103m väylä jossa nousua ylämäkeen jonkin verran, vastaa heittotehoiltaan noin 110-120m heittoa. Harjoituksissa olin päässyt vain ennen koria alkavaan rinteeseen, josta korille vielä 15-20m. Tiille astuessani valtasi kuitenkin olo, että kyllähän minä tuonne pääsen, ja pääsinkin. Avaus noin 6m päähän korista ja birdie korttiin. Viimeinen väylä oli lyhyehkö 86m väylä, ylämäkeen todella ahtaaseen väliin. Varsinaista reittiä korille en ollut harjoituskierroksilla edes keksinyt. Sami ehdotti matalaa hieman kääntävää väylädraiveria oksien ali. Näin heitin ja kiekko liiteli aivan koria kohti, jarruttaen viimeiseen oksaan ja laskeutuen korin alle. Makea tapa lopettaa pitkä turnaus, kahteen käytännössä nosto birdieen. Viimeisen väylän vieressä on kartanon terassi, josta joku pelaaja tulikin kyselemään, että kenen se keltainen kiekko oli joka meinasi mennä sisään. Makea lopetus, ei voi muuta sanoa.

Näin oli Tyyni kilpailemisen osalta saatu päätökseen. Pisteiden laskun jälkeen löysin itseni sijalta 15/155 joka oli juuri se tavoite mikä asetettiin kilpailun edetessä. Ei vielä nousua kärkikahinoihin, mutta urani tasaisin suoritus todella pitkässä ja rankassa turnauksessa päättyi mielestäni aika onnellisesti. Kierrokset reissulla olivat ratingin puolesta 889, 878, 900, 900 ja 901 jotka kaikki ovat yli oman ratingin.

Reissu lopeteltiin asialliseen tapaan, vielä kerran mökille kokoontuen, saunasta, illasta ja kaverien seurasta nauttien. Sunnuntaille jäi vain siivous ja pitkä koti matka, joskin matkan taittuen todella tyytyväisin mielin. Tyyni turnauksena sujui omalta osalta hyvin, koko mökkiseurueemme pelasi hyvin ja porukalla oli hauskaa, sekä turnauksen järjestänyt taho hoiti homman kotiin todella tyylikkäästi. Radat olivat mielenkiintoisia ja haastavia, aikataulut piti, järjestelyt olivat hyvät, sää suosi ja pelaajat olivat todella hyvällä tuulella liikenteessä. Onkin hienoa kuulla, että Tyyni 2018 on jo suunnitteilla.

Haluan kiittää kotijoukkoja kannustuksesta, mökkiseuruetta mahtavasta seurasta, Tyyni kisajärjestäjiä mahtavasta kilpailusta, kanssapelaajia hyvästä spiritistä sekä Prodiscusta, saamastani tuesta ja tilaisuudesta toteuttaa unelmaani.

Kiitos Tyyni, et unohdu.

Tyyni kotisivut: http://tyyni.info/
Kilpailun tulokset PDGA sivustolla: http://www.pdga.com/tour/event/30410
Legendan siivut tarjoaa: http://prodiscus.fi/

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *